torstaina, heinäkuuta 30, 2015

Palosotilas merillä

Uno Rudolf  Merikanto (s. 6.3.1902 Tampere, k. 27.6.1978 Tampere) ehti kokea monenlaista elämänsä aikana. Hän toimi Tampereella palosotilaana ainakin vuosien 1916-1922 välisenä aikana. Kelpasi sitä uudella paloasemalla toimiakin kun Wivi suunnitteli siitä niin hyvän. Vuonna 1924 Uno kuitenkin on Amerikassa laivalla palomiehenä.

SS Makaweli lähti Ahukini, T. H. :sta kohti San Franciscoa 25.7.1924. Laivan henkilökuntalistassa lukee Unon kohdalla näin:
Nro: 6
Family name: Merikanto
Given name: Uno
Postition in ship's company: Fireman
Shipped or engaged When | Where: 4.6.1924 San Francisco
Whether to be paid off or discharged at port of arrival: -
Wheter able to read: Yes
Age: 22
Sex: M(ale)
Race: Finland
Nationality: Finnish
Height: 5-8
Weight: 165
Physical marks or peculiarities: Tat.
 Siis Unolla oli tatuointi! Entä missäs se Ahukini oikein on? Jestas, Honolulussa! Uno siis seilasi Honolulun ja San Franciscon välillä!

Toinen laivan henkilöstölistaus josta Uno löytyy on SS Maui Honolulu T. H:sta San Franciscoon 14.7.1925:
Nro: 1 (ja ainoa tällä sivulla)
Family name: Merikanto
Given name: Uno
Postition in ship's company: Wiper in engr. dept
Shipped or engaged When | Where:6.7.1925 Honolulu T. H.
Whether to be paid off or discharged at port of arrival: No (kirjoitettu käsin " 5 year sea service")
Wheter able to read: Yes
Age: 23
Sex: M(ale)
Race: Finnish
Nationality: Finland
Height: 5-10
Alapuolelle on kirjoitettu käsin:
"San Francisco - July 14-1925
 No 1. claims last entry ar Everett, Wash. in March 1924, at which time and place paid off from Norwegian S.S. (cannot give name) and date that he has been employed on coastxx vessels since last entry without interruption, and that he arrived at Honolulu June 1925 ss "Makiki" on which he was employed as viper. Alien will remain xx vessel.
H. Oliver.
11.8.1925 - left vessel in s. 7. last trip
Borden."


Uno meni naimisiin San Franciscossa  Tyyne Lydian kanssa. 1940 väestönlaskennassa he asuvat "Twentieth street" numerossa 4301. Ja tältä se osoite on näyttänyt 2014. Tällöin Uno toimi maalarina. Lapsia heillä ei ole. Tyyne haki kansalaisuutta 1940 ja Uno 1942. Miksiköhän eri aikaan? Tyyne kuitenkin kuoli jo 1944.

1947 S. S. Drottiningholm -laivan matkustajalistassa löytyy Merikanto Uno ja Rauha. he matkustivat Göteborgista New Yorkiin 5.-15.9.1947. Uno on merkitty saaneen kansalaisuuden 17.11.1742 ja Rauha 3.9.1929. He olivat lähteneet Amerikasta 28.3.1947 ja nyt olivat matkalla San Franciscoon. Heilläkään ei mitä ilmeisemmin ollut lapsia. Rauha on kuollut 1963 mennessä, saattaa olla jopa Find a grave -palvelusta löytyvä Rauha.

Uno lähti käymään Suomessa ja Tampereella, jossa tapasi Olga Rakel Metsäpuron. Rakel ja Uno vihittiin 18.7.1964 San Franciscossa. He tulivat Suomeen jo 1966. Sitten he ravasivat Tampereen ja Kalifornian väliä
Kaliforniaan 31.10.1966, Tampereelle 1968, Kaliforniaan 30.10.1969 josta pysyvästi Tampereelle 1.9.1970. Kiitos vaan Tampereen poliisilaitoksen osoitekorttien kun kaikki osoitteen muutokset ovat pysyneet tallessa!

Rakel on haudattu sukuhautaan Kalevankankaalle, Tamperelle. Unon hautapaikkaa en olekaan selvittänyt. No pitänee soittaa seurakunnalle, sillä se selviää kun on tiedossa kuolinaika ja paikka.

Olispa jännä ollut nähdä jotain valokuvia Unosta ja Unon tatuoinnista. Minkähänlaisia ne olivat tuolloin 20-luvulla?

Lähteet:
Tampereen poliisilaitoksen osoitekortit, Hämeenlinnan maakunta-arkisto
Ancestry.com (maksullinen)

perjantaina, heinäkuuta 24, 2015

Pikavisiitti Sastamalan museoon ja Pukstaaviin

Koko loman ajan piti mennä käymään katsomassa Akseli Gallen-Kallelan juhlavuoteen liittyvä valokuvanäyttely museolla. No viimein vain lähdettiin pikavisiitille. Näyttelyn aihe on

Kotipiha ja lapsuuden maisemat – valokuvia Akseli Gallen-Kallelan Tyrväältä
(näyttelyaika: 26.4.2015–10.1.2016).

Samalla kun museolla piiiiitkästä aikaa olin, katsoin mitä muuta siellä on. Tila on muuten avoin näyttelytila, mutta siellä on pari tuolia, pöytä, jolla valokuvia suurennettuna ja kirjahylly, jonka takaseinä on hyödynnetty muisteluiden keräämiseen. Nyt oli keräämisen kohteena tanssit. Mietin hetken että alanko rustaamaan muistojani, mutta koska aikataulumme oli kuitenkin sen verran tiukka, jätin muistelemiseni toiseen kertaan. Seinillä oli kymmenen suurennettua kuvaa paikallisista henkilöistä ja paikoista. Mukaani sain paperin, jossa kerrottiin kuka tai mitä kuvassa on.

Tuttuja naamoja oli vain mummoni hautaankin siunannut ja saattanut Kiikan kirkkoherra Antti Heikkilä, kuvassa joka oli kirkollisvaaleista Kiikasta 1978. Urho Lehdon kuva, jossa hän esittelee muskeleitaan. Paperissa lukee, että hän oli Tyrvään Voiman puheenjohtaja 1928 ja 1937. Kuva on otettu 1910-luvulla.
Ilmavalvontalottien kuvan olen nähnyt ennenkin. Vieressä oli Lotta-puku ja Jalmari Pusan sotilaspuku. Kypärä ja ase olivat vitriinissä lähellä kuvia.


Opettaja Kalle Nokkalan perheen joulunvietosta oli kuva, jossa perhe on kokoontunut yhdessä laulamaan (virsiä varmaankin), nuoren naisen soittaessa pianoa. Seuraavana oli kuva potkukelkkakilpailuista 1960-luvulta. Kisat on pidetty Hopun rannassa. Kuka kuvassa potkuttelee, sitä ei lukenut.

Näiden kuvien parista siirryimme katsomaan lisäsiivessä olevaa näyttelyä Akselin veljen Filipin valokuvista. Hän oli antanut Akselille 50-vuotis syntymäpäivälahjaksi albumin, jossa oli lapsuuden maisemista valokuvia. Valokuvat oli suurennettu ja laitettu ruskealle tai harmaalle pahville seinillä. Pahville oli kirjoitettu kuvan alle lyijykynällä mistä kuva on. Joihinkin kuviin oli viereen kirjoitettu omia muisteloita tai kommentteja kuvista. Näin ainakin päättelin erilaisesta käsialasta. Aluksi en edes huomannut tekstiä kuvan alla, sillä sen erotti todella huonosti. Myös näyttelytila oli hieman kummallinen valinta. Noh, tässä pari kuvaa.
Kyseessä oli kuitenkin Akseli Gallen-Kallelan 150 vuotta syntymästä -juhlavuoden näyttely, joten odotin vähän jotain muuta.

Museolta siirryimme Pukstaaviin parkkipaikan löydettyämme. Katsoin samalla museon naapurissa myynnissä olevaa taloa, jonka hintapyynti ja remontintarve eivät ihan taida kohdata. Pukstaavin näyttelyihin pääsee sisälle joko museokortilla tai kertamaksulla (6 e).

Rudolf Koivu, jonka isän suku on tyrvääläisiä (ja useimmille tyrvääläisille myös sukua jotain kautta), hänen syntymästään on tänä vuonna kulunut 125 vuotta. Siksipä näyttely on nimeltään:
MieliKUVITUS – Rudolf Koivu 125
(näyttelyaika 5.6.2015–6.1.2016 )

Jos on Akselilla ollut mielikuvitusta, on sitä ollut Rudolf Koivullakin! Poikien lähtökohdat ja yhteiskuntaluokka olivat täysin erilaiset. Rudolf tuli Pietarista mummonsa luokse, sillä hän oli jäänyt orvoksi. Mummon kuollessa vuonna 1905 siirtyi 15-vuotias Rudolf kummitädilleen Helsinkiin. Mikä onni meille kaikille että hän pääsi piirustuskouluun ja halusi ryhtyä vapaaksi taiteilijaksi. Joskin rahapula pakotti tekemään kuvitustöitä, vaikka hän olisikin halunnut olla vapaa taiteilija. Minä ainakin tunnen parhaiten juuri hänen kuvitustyönsä. Ja ah, kuinka suuresti nautinkaan hänen kuvistaan!

Pukstaavin näyttely oli mukavasti koottu, yhden kirjan kuvat olivat yhdessä, alla selitysteksti, vuosiluku ja mistä kokoelmasta kuvat ovat.  Tässä muutama kuva.
 
 

Voisin katsella näitä kuvia vaikka kuinka kauan! Näyttelyssä oli myös kuninkaallisille tai hovinarreille tarkoitettu valtaistuin, jossa sai ottaa kuvansa. harmi kun oma tiara jäi kotiin...


Ja kun kerran olimme yläkerrassa, kiersimme perusnäyttelyn ohimarssina, sillä se ei ollut muuttunut viimenäkemän. Joka kerta on silti pakko pysähtyä tähän:
Kun on jotain näin vanhaa säilynyt, ei sitä voi ohittaa kiireellä. 529 vuotta...
Ja olihan siellä näitä lastenkirjallisuuden hahmoja junailemassa... Tatu ja Patu ja mitäniitäonkaan. Mitä lienee Sofi huutavan heille megafonillaan...
Tällä välin oli kaupungin yllä ollut rankka vesisadekin lakannut, joten pääsimme kuivin jaloin takaisin autolle. Matkalla halasin "Hakkaraisen mutsia" ja ihailin ikkunassa olleita murrepyyhkeitä.
Katsoin samalla että herra Hakkaraisen talon vieressä olevassa talossa (pääsee sisäpihasta tai kadun kulmasta) oli avattu kesäkahvila, joka on Pukstaavin kahvilan sivupiste. Hyvä! Sisäpihalla oli lauma lapsia ja vanhempia odottamassa Herra Hakkaraista unissakävelemään. Muistin heti kehua retostella siipalleni että minäkin olen päässyt häntä halaamaan.

Pukstaavista jäi hyvä mieli ja se onkin näyttelyidensä ja puutarhansa vuoksi vakiokohteeni kaupungissa käydessä. 

Martta Sironen

Keväällä oli Ancestry.com:lla Kanadan dokumenttien ilmainen viikonloppu. Melkein-serkkuni kanssa taannoin selvittelimme Amerikkaan lähteneen Frans Artur Salosen (s. 31.10.1893 Siikainen) taivalta, joka sillä kertaa päättyi hänen mennessään tädilleen Maria Sofia Siroselle Michiganiin Grand Rapids nimiseen kaupunkiin 1913. Nyt löysimme kuolleen Frank A Salosen syntynyt n. 1895 joka oli asunut Kanadassa Ontario Fisher paikkakunnalla vuokratalossa ja ollut töissä. Sekä toisen Frank Salosen joka on syntynyt 1891 ja kuollut 18.10.1913 lavantautiin Ontario Kanada. Veikkaamme sukulaiseksemme tuota 1913 kuollutta.  Miksikö Kanadasta haimme häntä? Siksi että suvun tarinan mukaan kun hän meni laivalla New Yorkiin (laiva oli Mauretania, joka saapui 6.6.1913 Liverpoolista) ja oli menossa tädilleen, mutta joko käytyään tädillään tai käymättä, lähtikin Kanadaan, jonne kuoli. Varmuutta ei ole.

Jatkoimme sitten kuukauden maksulla Ancestryn puolella, sillä nälkähän kasvaa syödessä....

Sofia Sironen
Täti Sofia Sironen meni Jaakkonsa (s. 19.1.1861 Lappajärvi) kanssa naimisiin jo 30.12.1883 Siikaisissa. He saivat siellä ollessaan lapset Ida Eufemia (s. 15.9.1884 Siikainen, k. 28.4.1930 Michigan Grand Rapids), Jaakko Hjalmar (s. 18.9.1886 Siikainen, k. 6.2.1890 Siikainen), Yrjö Viljo (s. 6.12.1888 Siikainen, k. 21.3.1892 Siikainen), sekä Jakob Ilmari (s. 18.4.1891 Siikainen). Viimeksi mainitun lapsen jatkoja ei ole selvillä.

Jaakko lähti Amerikkaan 16.12.1890 saapuneella s.s. Hekla-laivalla, joka tuli Kööpenhaminan kautta. Sofia seurasi perästä 6.7.1892 Bremenin kautta New Yorkiin tulleella S.S. Munchen -laivalla Idan ja Jaakon kanssa. He asettuivat Pennsylvaniaan Erien kaupunkiin. Ja kiitos vaan Google, voimme katsoa miltä paikkakunta tällä hetkellä näyttää.

Perheeseen syntyi Pennsylvaniassa lisää lapsia:
Väinö Victor (s. 22.3.1895 Pennsylvania Erie, k. 28.6.1961 Florida Pinellas),
Frank Henry (s. 6.11.1896 Pennsylvania Erie, k. 2.8.1962 Michigan Kent County Grand Rapids), sekä John W (s. 30.9.1898 Pennsylvania Erie, k. 1.9.1972 Los Angeles).

Jaakko toimi työmiehenä. He muuttivat Ohioon viimeistään 1900, jonka väestönlaskennassa he jo ovat sinne merkittyinä. Ohiossa syntyi perheeseen vielä kaksi tytärtä
Ellen A (s. 19.4.1900 Ohio, k. 27.9.1998 Michigan Traverse City, Grand Traverse) ja
Martha Katrina (s. 28.2.1902 Ohio, k. 21.11.1964 San Francisco).  Jaakko toimi Ohiossa "Case maker" -tittelillä. Minkäsorttisia laatikoita hän sitten tekikin en tiedä, mutta puuseppä hän oli.

Maria Sofia Sironen mainitaan seuraavan kerran 1903 Grand Rapids, Michigan ja on leski. Jacobin kuolinaikaa olen yrittänyt etsiä kissojen ja koirien kanssa, mutta muuta tietoa en ole vielä löytänyt. Näin ollen päättelin hänen kuolleen 1901-1903 välisenä aikana, sillä tyttäristä Marta syntyi 1902.

Sofia eli Grand Rapidsissa talossaan, jossa ainakin 1930 väestönlaskennassa kotona on vielä myös John W. Sironen. Sofia vietääkin sitten loppuelämänsä Grand Rapidsissa, jossa hän kuolee 29.11.1949.

Amelia Ruth Makin
sairaanhoitaja todistus
Ida Eufemia esiintyy myöhemmin amerikkalaisemmalla nimellä Edith Amelia ja menee naimisiin Jacob Maen kanssa, joka myös on Suomesta tullut. He saivat ainakin viisi lasta;
radio engineer in Brodcasting co. Georg John Maki (s. 17.7.1906 Michigan, k. 14.8.1989 Kalifornia Santa Barbara),
Stenographer Eva M Maki Lossin (s. 10.2.1909 Michigan, k. 9.4.1995Michigan),
Edvard Jacob Maki (s. 6.4.1916 Michigan, k. 22.11.1999 Michigan),
Selma Maki (s. 1920 Michigan) ja sota-aikana sairaanhoitajana toimineen  Amelia Ruth Maki Lawrence (s. 7.8.1926 Michigan). Amelia oli sairaanhoitajana 1944-1947 välisenä aikana.


Väinö Victor meni naimisiin Susan H. Sirosen (s. 1899 New Jersey) kanssa. Väinö työskenteli väestölasekennan mukaan tittelillä "Tram worker". Hän kuoli Floridassa 1961.

Frank Henry oli tinaseppänä metallipajassa Michiganissa. Hän meni naimisiin Dorothy Shelerin kanssa, joka oli syntynyt Michiganissa 7.7.1897.  He saivat ainakin 6 lasta:
Doris Josephin Hartman (s. 4.6.1917 Michigan Kent Grand Rapids, k. 24.3.2002 Michigan Kent Grand Rapids) ja puolisonsa Earl Alexander Hartmanin kanssa heillä oli 7 lasta.
Donald Frank (s. 9.11.1919, k. 27.5.1987 Kalifornia Orange Anaheim) ja puolisonsa Angelinen kanssa heillä oli ainakin yksi tytär Jacqueline.
Leander Albert (s. 21.4.1922 Michigan, k. 3.7.1990 Michigan) ja vaimonsa Elvi Margareta Hermansonin kanssa heillä oli ainakin kaksi poikaa Terry Dean ja Edvard. Terry Dean kuoli pudotessaan 16-vuotiaana kerrostalon katolta impattuaan kavereidensa kanssa liimaa. Tapahtuman tarkkaa kulkua ei saatu selville, mutta järkytyshän se on ollut perheelle.
Glen W (s. 22.11.1923 Michigan, k. 4.4.2008 Michigan) ja puolisonsa Leatrice M Martin, joka oli syntynyt Kansasissa. Heillä oli ainakin 4 lasta. Glen oli toisessa maailmansodassa värvättynä, mutta ei ilmeisesti joutunut sotaan.
Richard (s. 6.9.1928 Michigan, k. 7.8.2001 Michigan) puolisosta tiedän että hänen tyttönimensä oli Ericsson ja heillä oli ainakin 4 lasta. Hänen isänsä John Ericksson oli tullut Vaasan läänistä ja äitinsä oli Lillian Pohjola.
ja nuorin lapsista oli Mary Alice s. noin 1935.

John W Sironen oli naimaton. Hänet oli värvätty sotilaaksi 5.3.1918 ja vapautettu 11.9.1919. Muuta tietoa en hänestä saanut irti.

Ellen A Muir meni naimisiin 12.2.1923 Michiganissa Robert l Muirin kanssa. Robert oli automekaanikko. Heillä oli vauvana kuollut poika ja tytär Mary (s. 1927).

Nuorin lapsista on Martha Katrina Sironen. Häne meni naimisiin Jack Edvin Nevinin (s. 19.2.1909 New York, k. 10.5.1980 Los Angeles) kanssa. Jack oli lehden toimittaja ja hänen isänsä John E Nevin oli lehden julkaisija. Minkä lehden? Sitä en vielä tiedä.
Martha asui 1930 väestölaskennan mukaan sisarensa Ellenin luona. 1940 ja 1945 hän oli Fresnossa, Kaliforniassa Jack Nevinin vaimona.

Martha oli ammatiltaan toimittaja ja kirjoitti kaksi kirjaa. Ensimmäinen kirja oli "A new Manual of the Furniture Arts and Crafts" vuodelta 1928 ja toinen "A History of American Furniture" vuonna 1936. Puusepän lasta kiinnosti puun käyttö huonekaluissa! 

1947 Martha saapui laivalla San Pedron satamaan Granville laivalla Hong Kongista, Kiinasta. Päättelimme että kyseessä on ollut toimittajan ammattiin liittyvä matka. Samalla laivalla matkusti Kiinasta myös kaksi amerikkalaista lähetysaarnaajaa Alzo ja Dorothy Fisher, norjalainen opiskelija Elin Gronning, englantilainen kauppias Cyril Thomson, kiinalainen kauppias To On Wong ja lähetysaarnaajien sihteeri(?) Ethel Montgomery.
Martha kuoli 21.11.1964 San Franciscossa 60-vuotiaana. Hänen leskensä avioitui seuraavana vuonna Lorna Slade Youngin kanssa.

Mielenkiintoisten amerikansukulaisten tietojen lisäksi sain nähtäväksi paljon valokuvia näistä sukulaisista! Lisäksi saimme yhteyden tämän sukuhaaran eläviin sukulaisiin Facebookin kautta. Silti vielä jäi paljon avoimia kysymyksiä, joten jossain välissä on pakko taas ostaa joksikin aikaa Ancestryn käyttöoikeus. Sitä ennen selvitän enemmän Jakob Jaakonpoika Sirosen esivanhempia, jotka vievät Lappajärven kautta Evijärvelle, jossa Jaakon molemmat vanhemmat ovat syntyneet.

Lähteet:
Ancestry.com
http://www.newspapers.com/

(poikkeuksellisesti molemmat ovat maksullisia)

keskiviikkona, heinäkuuta 22, 2015

Naulinin Annasta taaksepäin

Mummuni sukujuuria tutkiessani olin aikanaan pysähtynyt Anna Nauliniin. Hän oli mummuni isän (Herman Reetunpoika) äidin (Hilma Karoliina), isän (Benjamin Matinpoika), äidin (Liisa Antintytär), isän (Antti Antinpoika), äidin (Lisa Petterintytär) äiti. Annasta minulla oli vain etu- ja sukunimi, sekä syntymäaika rippikirjasta. Aloin katsoa Holpin talon vanhoja omistajia, sillä Anna oli Jarkolta leskeksi jäätyään vihitty Holpin isännän Heikki Yrjönpojan kanssa. Vain puoli vuotta vihkimisen jälkeen Heikki kuoli ja Anna jäi leskeksi toistamiseen. Uudeksi isäntäpariksi tulivat tytär Lisa ja hänen miehensä Antti Heikinpoika, joka oli edellisen isännän poika ja näin ollen myös Annan poikapuoli.

Aloin sitten katsomaan mitä löytyy Annasta ja hänen vanhempansa Johan Naulin ja Elisabeth Simontytär Raijasta. Aluksi ajattelin että kun on sukunimi, lieneekö sotilas. No ei ihan ollut... Annan merkintä syntyneiden luettelossa mainitsee:
Christnad af Pastor i Pohjala Länsmans ??? förewalttare Mons: Johan Naulins och Hustru Lisbeta Simonsdr Rajas dn 11 ?? född Barn des nämbdes Anna. Testes: Sacell. Dn. Johannis Anckerus, Dn Johannes Limnavål, Dn Bartholdy Litzelius, Sockneskrif. Josea Collead? , Brofougda Ragvald Hen son, Pastorska hust Christina Laura'a, Sacellanskan hust Lisbeta Rajalenia, Jungf. Liskin Laura'a, jungf. Liskin Roos, Hustru Carin Mårtensdr ifr Teinilä, Ragvalds hust. Margera Ericsdr.

Veljensä Johanneksen syntyessä "vice länsman" ja siskonsa Carinin syntyessä 1710 on "länsman". Jaahas, vai semmosta... Eli nimismies olisi kyseessä. No sitten ajattelin että löytyiskö hänestä jotain suku.genealogia.fi -foorumilta. No yksi osuma, joka vei Tyrväälle. Muut olivat muilta paikkakunnilta. lieneekö Toijalan suunta Naulinille oikea, en tiedä.
Ja koska täältä en vastausta löytänyt kokeilin Iso-Iivarin isäntäluettelosta hakua "Naulin" ja johan löytyi! Vaimon sukunimi Raija ja Huittinen. Raija-hakusanalla on ihan turha hakea suku-forumilta, joten kokeilin ihan perinteistä Googlea "Johan Naulin" hakusanoilla. Ja se vei minut Ylioppilasmatrikkeliin, jossa Johan Naulin on ollut Tyrvään käräjillä 22.–23.9.1705 raikulipoikaa Anders Tyrveniusta saattamassa edesvastuuseen lehtolapsestaan.

Vieläkään ei enempää selvyyttä.

Samasta Google-hausta tuloksena tuli myös Geni-tulos Johan Naulinista. Siitä katsoin vaimon vanhemmat Simon Raija ja Carin Eriksdr Penselstierna. Mikääh? No siinä on sellainen nimi mitä voi hakea myös suku-forumilta. Ja johan löytyi 2009 aloitettu viestiketju. Sen luettuani tajusin että olen silmäillyt läpi viesteissä mainitun Genoksen 3/2009, mutta nyt se oli luettava kunnolla. Lyhyet yöunet nukuttuani eikun artikkelin kimppuun. Ja lukiessani tajusin Carin eli Caisa Penselstiernan juurien vievän Giös-aatelissukuun. Hakiessani lisää tietoa sain hakutuloksista myös JP:n blogin Esi-isää etsimässä, jossa hän oli kirjoittanut ja koonnut linkkejä tästä suvusta.

Selasin myös Genin tietoja, joihin ylläpitäjä Jouni Ruohonen oli kirjoittanut lähteitä ja linkkejä. Yksi linkki oli adelsvapen.com -sivulle, josta luin kyseisestä Giös-suvusta.
Enpä olisi ikinä uskonut, mutta pakko se on todeta että esi-isissä on aatelisia. Ja saanut sen vielä sotapalveluksella. Kaiken huipuksi hän oli naimisissa Anna Grelsdotter Silfverpatronin kanssa, jonka äiti oli Margareta Andersdotter Boje af Gennäs.

Ei kuitenkaan kannata vielä tiaraa ostaa tai muuten ylpistyä sillä suvulla todetaan olevan jälkeläisiä useita tuhansia, sekä suvun köyhtyneen. Tiedetään! Siinä kohtaa kun luin kuinka Margaretan veli Nils oli ollut palveluksessa Juhana III ja  Erik XIV:sta, tuntui kummalliselta mutta samalla sykähdyttävältä. 

On tämä jännittävää!